sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Joulukalenteri luukku 8.-10.

Moikka!

Mulla on omien kiireiden vuoksi jäänyt parin päivän joulukalenteriluukut kokonaan tekemättä, mutta ajattelin kompensoida sitä nyt tekemällä tästä jättiluukusta hieman tavallista pidemmän. Luulen, että tästä tulee kohtalaisen pitkä muutenkin, joten yritän minimoida alkuhöpinät. Vuorossa olisi siis kooste meidän vuodesta 2017.

Mietin pitkään, teenkö vuoden viime hetkillä tavoitteet tulevalle vuodelle, vai koosteen tästä vuodesta, mutta päädyin tekemään nyt pidemmän kirjoituksen mietteistäni vuoden 2017 suhteen. 31.12. tänne sen sijaan ilmestyy postaus, jossa käyn ne tavoitteet läpi, sekä asetan uudet ensi vuodelle.

Olen myös nukkunut viimeiseen kolmeen yöhön yhteensä reippaat 10 tuntia, joten laatu voi olla hieman kyseenalainen. Teen kuitenkin parhaani, jotta tästä postauksesta tulisi asiallinen ja luettavissa oleva kooste meidän vuodestamme, ei järjetön sekametelisoppa. Saa nähdä, kuinka meidän käy. Aloitellaan.

Alkuvuodesta mentiin vähän puoliteholla heppailuiden suhteen, sillä missään ei ollut yksinkertaisesti pohjia ratsastaa, eikä meillä valitettavasti ole mahdollisuutta Caroa maneesille säännöllisesti kuskailla. Käytiin kuitenkin jonkin verran maastossa ja tuuppailtiin koulua käynnissä pelloilla.

Tallilla kävin vähintään viisi kertaa viikossa, mutta en päässyt välttämättä kertaakaan ratsastamaan tai juoksuttamaan askellajeja läpi. Tammikuun alusta maaliskuun puoleenväliin kestäneestä ajanjaksosta on siispä hyvin vähän mitään sanottavaa. Laittelen tähän kuitenkin joitakin valokuvia.





Silloin, kun päästiin ottamaan ravia ja laukkaakin, virtaa riitti.




Maaliskuun loppupuolella kenttä suli. Vuoden ensimmäinen kaikkien askellajien koulutreeni oli aivan mahtava. Enhän mä silloin muuta oikeastaan tehnyt kuin ympyröitä, sekä kolmikaarista kiemurauraa niin, että pituushalkaisijalla oli yksittäiset puomit näyttämässä suuntaa.

 Uskomattominta kuitenkin oli, että ratsastin muutaman laukassa kerran puomien yli vaihtaen suuntaa, ja hevonen vaihtoi laukat puomilla. Ja siitä ratsastuksesta saadulla innolla ruvettiinkin sitten rakentelemaan pikkuhiljaa jotakin ratsastuksen tapaista. Eihän ratsastus vieläkään hyvin sujunut, mutta valtavia askeleita otettiin eteenpäin.

Lisäksi käytiin huhtikuun lopussa hyppäämässä kurakossa nollaradat 40cm- ja 50-60cm-luokista. Jokusen kerran päästiin valmennuksiinkin, koulupuolella. Lisäksi loppukeväästä aloiteltiin säännöllisempi ratsastelu ilman varusteita. Toukokuussa hevonen pääsikin jo totuttelemaan laiduntamiseen.






Kamala miltä se näyttikään karvanlähtöaikana... Ja lyhyempiä ohjia voisi väistötreeneihin harkita?

`
Kesä olikin sitten tosi mukava. Olihan sää aina silloin tällöin vähän mitä oli, mutta ainakaan ei ollut jäistä. Ja kyllä sitä lämpöäkin sitten riitti. Kesällä mentiin paljon rennosti, ilman satulaa tai ihan kokonaan ilman varusteita, sekä käytiin maastoilemassa.

Juhannuksen tienoilla käytiin hyppäämässä juhannuskisoissa 40-50cm- ja 60cm-luokat. Molemmista saatiin puhtaat radat, ja kuudessakympissä vähän käänsinkin. Ensimmäisessä palkittiin puhtaat radat, ja toisessa luokan viimeinen ratsukko vei meidän sijoituksen.

Heinäkuussakin käytiin kerran pyörähtämässä kotikentän ulkopuolella, tällä kertaa valkoisissa aidoissa. Käytiin siispä pyörähtämässä HeD-luokassa, ollen jälleen ensimmäiset ei-sijoittuneet. Prosentteja keräsimme 62,62%. Kisapaikalla sai käydä myös uittamassa (eli kahluuttamassa) hevosia, eikä tilaisuutta tietenkään jätetty käyttämättä.

Elokuun puolellakin käytiin yksissä koulukisoissa, joissa ratsastimme postimies Pateksi ja postinkuljetusautoksi pukeutuneina HeC-B-kür, josta tuloksena 59,63% ja pukukilpailun voitto! Lisäksi Cartsa kävi Siljan kanssa sijoittumassa neljän ratsukon raviluokassa toiseksi. Lisäksi elokuussa käytiin toisenkin kerran kotitallin ulkopuolella, nimittäin pienillä maastoesteillä. Oli kyllä kivaa!







 Ja sitten päästänkin tähän syksyyn ja alkutalveen. Valehtelematta vasta loppusyksystä meidän meno on alkanut muistuttaa enemmän ratsastusta. Oivalsin siis videoita katsoessani, että päästän hevosen aivan liian helpolla. Niinpä sitten vietimmekin viikon läpiratsastuskuurin, jolloin ratsastin lähes joka päivä ajatuksella. 

Tämän jälkeen homma onkin ollut huomattavasti helpompaa. Vasemmalle Caro liikkuu käynnissä ja ravissa peräänannossa, ja laukassa asettuu ja taipuu. Oikealle taas kaikki askellajit onnistuvat asettuen ja taipuen. Myös pohkeenväistöt ja avotaivutukset käynnissä ja ravissa, sulkutaivutuksen alkeet käynnissä, etu- ja takaosakäännökset ja keskiaskellajit kuuluvat jollakin asteella hallittujen asioiden listaan. 

Vaikka kotitallin ulkopuolelle ei olla yhtä maastarikertaa lukuunottamatta päästykään, on kentän pohja pysynyt pääsääntöisesti tosi hyvänä. Niinpä kotitreeneistäkin ollaan saatu ihan tosi mukavia kokemuksia säännöllisesti. Tekeminen on kivaa molemmille, ja ollaan kehitytty huimasti. Pari kertaa on hypättykin. Ja ai niin, pakko mainita vielä meidän eilinen huippusaavutus - me tehtiin tyylipuhdas käynti-laukka-käynti-sarja. 

Se kielsi ensin, ja pysähtyi toisellakin lähestymisellä. Tamma päätti sitten hypätä paikaltaan, mihin en ollut varautunut. Pysyin kyydissä, tyylillä! ;)





Tältä näytti meno parhaimmillaankin ennen läpiratsastuskuuria, yritän saada jälkeen-kuvia mahdollisimman pian.


Semmoinen se sitten on ollut. Monta juttua on ehtinyt tapahtua, joista ison osan olen saanut kokea tämän mahtavan hevosen kanssa. Se on yksi niitä asioita, joista olen onnellinen.

2 kommenttia:

  1. Caro kyllä näyttää tossa kolmanneks vikassa kuvassa ihan ponilta XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipäs kun lievästi pyöreältä ja innokkaalta heppaselta. ;)

      Poista