tiistai 19. joulukuuta 2017

Joulukalenteri luukku 18.-19.

Moikkista!

Elikkä siis, kysymyksiä kysymyspostaukseen odotellaan edelleen, mutta tässä luukussa voisin vastailla muutamiin WhatsAppiin tulleisiin, enimmäkseen "koira vs kissa"-tyylisiin kysymyksiin. Näitä tulee toinenkin osa, ja kenties saan vielä bloginkin kautta jonkun kysymyksen. Aloitellaanpa sitten!

Poni vai hevonen?

- Nyt on pakko vastata, että poni. Siitä huolimatta, että en enää poniotusten selkään säännöllisesti pääse kiipeämään, ihan oman pituuteni vuoksi. On ne vaan silti parhaita. Ei yhdelläkään hevosella voi olla niin ihanaa ponipersoonaa kuin poneilla. Niissä karvapalloissa on vain sitä jotakin.


Koira vai kissa?

- Kyllä mä tähän vastaan, että koira. Olen itsekin kohtuullisen aktiivinen koiraharrastaja, ja olen aina ollut itse koiraihmisiä. Ei sillä, että kissoissakaan mitään vikaa olisi. Niitäkin nimittäin pörrää pari kappaletta kotona nurkissa.





Kerro edellisestä vuokrahevosestasi

- Edellinen, vuokrahevosekseni laskettava hevonen oli suomenhevosruuna Purjeen Loisto, tuttavallisemmin Poika, Jätkä, Jäppinen, Päppiläinen, tai muuta vastaavaa. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Jätkä oli älyttömän persoonallinen hevonen. Sillä oli kuitenkin paha kesäihottuma, ja kesät olivat sille aikamoista kitumista.

Päppiläinen oli energinen, suomenhevoselle tyypilliseen tapaan työmotivoitunut ja lempeä hevonen. Sillä oli usein liikaakin virtaa, ja alkuaikoina sain ratsastaa sillä vain apuohjien kanssa, reippaampia askellajeja otettiin pitkälti liinassa. En todellakaan saanut ruunaa nostamaan laukkaa, tai tekemään yhtään mitään.

Jätkän  vuokraamisessa oli välillä pidempikin tauko, mutta kun talvella 2016 palailin sen selkään, olin itse oppinut vähän ratsastamaankin, ja palaset alkoivat loksahdella kohdilleen. Ruunalta alkoi löytyä laukannostot, jopa paikaltaan. Peräänantoakin kohti mentiin, pääsin työstämään väistöjä ja etuosakäännöksiä.

Hyppäsinkin jonkin verran, loppuvaiheessa ihan rataa. Jätkällä en saanut kilpailla, koska se ei ollut kuljetettavissa. Parhaita muistoja Päppiläisen kanssa on monia. Ehkä yksi maastoreissu kevätkesän vihreydessä, kun Poika oli vetohevosena. Puolitoista vuotta aiemmin oltiin menty maastossa vain käyntiä talutuksessa. Lisäksi mieleeni on painunut talviset peltorallit, ensimmäinen ratsastus ilman apuohjia ja jotkin hyppykerrat.

Jäppinen oli hevosen painon verran puhdasta kultaa. Paljon opin ja koin sen kanssa. Kesällä 2017 hevosen omistajat tekivät viimeinkin sen rohkean ja ainoan oikean ratkaisun, ja hevonen pääsi kesäihottumapiinastaan vihreämmille laitumille. Lepää rauhassa, rakas.


Jätkä <3


Lempiruoka?

- Saako tähän vastata yhdellä sanalla? Sushi.

MP koulusta jossa käyt? 

- En henkilökohtaisesti pidä, mutta kyllähän kaikkeen tottuu. Ja onneksi se on vain kolme vuotta.






Tässäpä nämä olivat tällä kertaa. Jatketaan ehkä jo huomenna!



2 kommenttia: