maanantai 11. joulukuuta 2017

Joulukalenteri luukku 11.

Moikkista!

Tämänpäiväisestä kalenteriluukusta pääsette lukemaan Caron kummallisia/huonoja tapoja, ja katselemaan marraskuun alkupuolella otettuja, kovin lumettomia päpsyjä. Mainitsen vielä, että kuvaaminen ilman avustajaa on melko haastavaa, varsinkin, jos hevonen on koko ajan tunkemassa turpaansa kameraan. Tässä tulikin jo mainittua yksi kumma tapa. Mutta, pidemmittä puheitta: Aloitellaan ihan kunnolla!

1. Caro on maailman nössöin hevonen, se ei ole koskaan tehnyt pahaa kärpäsellekään (jos ei intorodeoita pellolla tai yksittäistä yritystä syödä meikäläisen nenä oteta huomioon). Kuitenkin, jos tamma on pahalla tuulella, se tulee hampaat irvessä pulen metrin päähän, muttei tee kuitenkaan mitään. Komentaessa heppa lopettaa irvistelyn.

2. Tämä on huono tapa, joka pitäisi kitkeä pois. Elikkä siis, kun nousen (/kuka tahansa nousee) Caron selkään, se lähtee liikkeelle omia aikojaan. Joskus olen pudonnutkin jalustimen varasta aika kipeästi selälleni selkäännousujakkaran päälle, kun mummoheppa päätti lähteä liikkeelle ennen kuin takapuoleni oli turvallisesti penkissä.




3. Caro ei kuovi maata, lattiaa tai ylipäänsä mitään, mutta jos se tietää saavansa jotakin ruokaa käytävältä pois päästyään, rakas hevoseni "töpsöttää" etukaviollaan maata. Tämäkin loppuu heti, kun vähän komentaa.

4. Mummotamma kirjaimellisesti juoksee traileriin. Joka kerta, kun ollaan sitä kuljetettu, on saanut olla tarkkana, ettei jää jalkoihin lastatessa, niin kovalla ryminällä ja innolla koppiin sisään mennään. Myös jos Cartsa esimerkiksi laitumelta talliin tuodessa näkee vinkan tallin pihassa, alkaa saman tien pöriseminen, korvat hörössä steppaaminen ja kopin tuijottelu.

5. Tämä ei varsinaisesti ole mitenkään erityisen kummallinen tapa tai juttu, mutta koska se on hauska, kerron sen nyt tässä tämän postauksen viimeisenä kohtana. Caro on siis maastossa laukkojen jälkeen erittäin menossa, ja saankin yleensä olla tarkkana, etten vahingossakaan hipaise jalalla tamman kylkiä. Kotiinpäin on siispä yleensä pakko tulla pitkällä ohjalla, jalka irti hevosesta ja mahdollisimman "lysyssä" rentona istuen, jottei vain vahingossakaan tulisi annettua rouvalle vääriä signaaleja.




Tässäpä olivatkin nämä tällä kertaa. Millaisia paheita tai outoja tapoja muilla hevosilla on?

2 kommenttia:

  1. Tunnistan kyllä monessa kohtaa oman liikutushevoseni! Itse saan myöskin olla tarkkana, että pidän jalan irti kyljestä aina välillä :D Lisäksi liikutushevosellani on juuri sama tapa, että trailerin nähdessään se alkaa stepata ja pöristä! :D Hyvin samoja tapoja siis täältäkin löytyy!

    welifedream.blogdpot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla että muillakin on jotain samoja "omia juttuja"! :D

      Poista